 |
Niin.. mulla on ongelma, en tiedä, miten saisin aikani riittämään
sosiaalisiin suhteisiin. Olen 15-vuotias tyttö, olen aina
ollut hiljainen ja hieman ujokin. Ala-asteella kymmenen, yhdentoista
ikäisenä, olin ihastunut erääseen poikaan, sanotaan häntä
vaikka Taneliksi. Tanelikin oli joskus ihastunut minuun, mutta
hän muutti ennen kuudetta luokkaa pois paikkakunnaltamme.
Hän oli ainoani vielä yläasteen alussa. Nyt olen kyllä ollut
ihastunut moneenkin poikaan, mutta olen huomannut, että nämä
pojat ovat olleet samannäköisiä, heissä on ollut jotain samaa,
kuin Tanelissa. En ikäänkuin saanut lopettaa ihastustani luonnollisesti,
vaan Tanelin muutto tuli yhtäkkiä, ja minä jäin kaipaamaan.
Nyt mietin, mikä voisi saada minussa aikaan sen ihanan ihastumisen,
ehkä jopa rakastumisen tunteen vatsanpohjassa.
Kuten
jo sanoinkin, olen hiljainen ja aikuisen oloinen ja pojat
eivät ehkä siksi uskalla ottaa kontaktia. Myönnän, että sosiaalisempi
kuori auttaisi tutustumista uusiin poikiin, mutta sisältä
olen kuitenkin se sama rauhallinen ja hiljainen tyttö, joka
ei muutu puheliaaksi. Olen ehkä kypsempi kuin monet ikäiseni,
ajattelen maailmaa kärsivien lasten ja eläinten näkökulmasta,
olen kasvissyöjä ja minulla on muutenkin vahva aatepohja,
josta voin elämäni rakentaa. Olen jo päässyt yli murrosiästäni,
joka ei kovin kuohuva ollutkaan. Ymmärrän vanhempien asettamat
rajat, vaikka ne tuntuvatkin joskus kohtuuttomilta ottaen
huomioon vastuullisuuteni, olen esikoinen, ja ehkä nuoremmilla
sisaruksillani on helpompaa.. Elämäni on tasaista, kaipaisin
siihen vaihtelua. Olen hyvin vastuullinen, hoidan kouluni
perusteellisesti, minussa on ehkä perfektionistin vikaa, teen
paljon kotitöitä ja minulla onkin jatkuva univaje sen takia,
kun vasta kymmenen tunnin yöunet saisivat minut virkeäksi.
Koulumatkat kestävät pari tuntia joka päivä, jonka aikana
ei paljoa tietokonetyötä (koulun tutkielmat) voi tehdä. Linja-autossa
ja taksissa lukeminen tekee pahoinvoivaksi ja kirjoittaminenkin
on vaikeaa, kuten autossa voi kuvitella olevan.
Tiivistettynä
ongelmani on, että pojat saattavat ihastua minuun, mutta eivät
uskalla ottaa kontaktia hiljaisuuteni takia. Minun pitäisi
opetella sosiaalisemmaksi ja lähteä ulos, mutta miten se tehdä,
kun aika ei nytkään tahdo riittävän koulun ja kaiken muun
hoitamiseen. Lisäksi en voi noin vain pistäytyä kaverilla
tai keskustassa mahdollisesti tapaamassa ihmisiä, kuljetukset
ovat välttämättömät, koska asumme niin syrjässä. Elämä on
valintoja, mutta monesti tuntuu siltä, että vuorokaudessa
pitäisi olla tuplasti tunteja, jotta saisin tavattua ihmisiä
koulun asettamien velvollisuuksien vuoksi. Televisiota katson
vain vähän, pitäisi sekin jättää pois, että saisi lisäaikaa.
Kysyn, että miten selviän ja hankin siihen vielä seurustelusuhteen,
kun jo nyt ajanpuute on niin suuri, että stressi painaa päälle.
Miten lukiossa, entä työelämässä?
|
|
