Rasvan %-osuus kehon painosta (ns. rasvaprosentti)
Etenkin urheiluvalmennuksessa arvioidaan rasvakudoksen osuus painosta eli ns. rasvaprosentti säännöllisin väliajoin. Perinteisesti se tapahtuu ihopoimumittausten avulla. Erityisellä ihopoimumittarilla (vakiovoimalla puristava) mitataan kaksoisihopoimun paksuus tarkasti määritellyistä kohdista. Useimmiten mitataan neljä ihopoimua: olkavarren etupinnalta (biceps), olkavarren takapinnalta (triceps), lapaluun kärjen alapuolelta (subscapularis) ja suoliluun harjanteen yläpuolelta (suprailiaca). Millimetreinä ilmaistua ihoipoimujen summaa voidaan käyttää sellaisenaan, tai taulukoista voidaan katsoa, mitä rasvaprosenttia ko. lukema vastaa (ihonalaisen rasvan määrän oletetaan olevan noin puolet koko kehon rasvamäärästä). Ihopoimumittausten tekeminen vaatii kokemusta, eikä tämän tutkimuksen merkitystä tule ylikorostaa.
Tänä päivänä kehon koostumusta arvioidaan entistä useammin bioimpedanssianalyysiin perustuen. Monipuolisimmat laitteet hyödyntävät monipiste-elektroditekniikkaa sekä segmentiaalista ja monitaajuista bioimpedanssianalyysiperiaatetta. Laitteet antavat tulokseksi painon ja rasvaprosentin lisäksi myös arvion esimerkiksi kehon rasvattomasta massasta ja nestejakaumasta.
Rasvan osuus painosta voidaan arvioida myös painoindeksiin perustuvan ennusteyhtälön avulla. Tässä Deurenbergin yhtälössä rasvan osuus (%) lasketaan miehille kaavalla (1.2 x BMI) + (0.23 x ikä) - 16.2 ja naisille (1.2 x BMI) + (0.23 x ikä) - 5.4. Yhtälön sanotaan olevan keskimäärin yhtä luotettava kuin ihopoimumittaukseen perustuva laskutapa.
Toistaiseksi ei ole olemassa yleisesti hyväksyttyä yhtä mielipidettä terveyden kannalta optimaalisesta rasvaprosentista. ACSM:n (American College of Sports Medicinen) mukaan terveyden kannalta tyydyttävänä voidaan pitää rasvaprosenttia, joka miehillä on välillä 10 % - 22 % ja naisilla välillä 20 % - 32 %.