1. Liikunnan
merkitys
elämän
eri vaiheissa
2. Fyysinen
suorituskyky ja
sitä selittävät
tekijät
3. Fyysisen
suorituskyvyn
muutokset
iän myötä
4. Terveyskunto
5. Liikunnan
annostelun
periaatteet
6. Liikunta ja
sairaudet
7. Varotoimen-
piteet
8. Liikunta-
vammat
9. Ravinto
ja liikunta
9.1. Ravinnon-
tarve
9.2. Neste
9.3. Energia-
ravintoaineet
9.4. Vitamiinit
9.5. Kivennäis-
aineet
9.6. Ruokailu
ennen
kilpailua
10. Liikunta eri
olosuhteissa

Ihminen saa elimistön tarvitsemat raaka-aineet ravinnosta. Rasvat, hiilihydraatit ja proteiinit ovat energiaravintoaineita . Suojaravintoaineisiin kuuluvat vitamiinit ja kivennäisaineet . Tavallinen, monipuolinen ruoka, joka on koottu ravintoainesuosituksia noudattaen riittää yleensä kattamaan ravinnontarpeen. Liikunnan säännöllinen harrastaminen suo mahdollisuuden vapaampaan ja runsaampaan ravinnon käyttöön ja varmentaa siten välttämättömien suojaravintoaineiden riittävän saannin.
Liian runsas ravinnon saanti ja liikunnallinen inaktiivisuus johtavat ylipainoisuuteen . Ravinnon virheellinen koostumus saattaa johtaa myös esimerkiksi hampaiden reikiintymiseen, sydän- ja verisuonisairauksiin , verenpainetautiin , diabetekseen tai tuki- ja liikuntaelinten sairauksiin. Vääristyneet ravintotottumukset yhdessä vähäisen liikunnan kanssa voivat siis heikentää terveyttä.
Pääosan ihmisruumiista muodostaa vesi, jota on kaikkiaan n. 60 % koko kehon painosta. Vesi on myös tärkein ravinnon mukana saatava aine, sillä elimistön toiminnot tapahtuvat vesiliuoksessa. Veden puute voi osoittautua kohtalokkaaksi jo lyhyessäkin ajassa.
Lihakset ovat koostuneet proteiineista , joilla on tärkeä rooli myös esimerkiksi sairauksien toipumisvaiheessa.
Rasvan tehtävänä on toimia lämpöeristeenä ja energiavarastona.
Hiilihydraatteja elimistössä on monenlaisia, mutta tärkein on veressä oleva glukoosi sekä lihaksiin ja maksaan varastoitunut glykogeeni, jotka molemmat toimivat normaalisti energialähteinä. Myös proteiineja (aminohappoja) käytetäään jossain määrin energiaksi. Aminohappojen osuus energiantuotosta on normaalisti n. 5 %:n luokkaa.
Lisäksi elimistössä on koko joukko kivennäisaineita. Kalsiumia on eniten, koska se on luuston tärkeä rakenneosa. Myös vitamiineilla on tärkeitä aineenvaihdunnallisia tehtäviä. Niiden tarve on pieni, mutta niiden saanti saattaa jäädä liian vähäiseksi, jos ravinto ei ole koostumukseltaan oikea.