1. Liikunnan
merkitys
elämän
eri vaiheissa
2. Fyysinen
suorituskyky ja
sitä selittävät
tekijät
3. Fyysisen
suorituskyvyn
muutokset
iän myötä
4. Terveyskunto
5. Liikunnan
annostelun
periaatteet
5.1. Liikunnan
aiheuttamia
rakenteellisia
ja toiminnallisia
muutoksia
5.2. Terveys-
liikunnan
annostelun
lähtökohtia
5.3. Liikunnan
kuormittavuuden
annostelu
5.4. Väärin
annosteltu
liikunta
6. Liikunta ja
sairaudet
7. Varotoimen-
piteet
8. Liikunta-
vammat
9. Ravinto
ja liikunta
10. Liikunta eri
olosuhteissa

Liikunnan vaikutusten ilmeneminen edellyttää kyseisten elimien tavanomaista suurempaa kuormitusta eli fysiologista ylikuormitusta. Vaikutuksen jatkuva suureneminen edellyttää tästä syystä kuormituksen jatkuvaa suurenemista eli liikunnan annoksen progresiivisuutta. Harjoitusvaikutuksen aiheuttava kuormitustaso on suhteessa siihen asti vallinneeseen kuormitustasoon. Tämän takia vähän liikkuneelle henkilölle jo melko kevyenäkin pidetty liikunta saattaa tuottaa harjoitusvaikutuksia. Osa harjoitusvaikutuksista ilmenee kuitenkin vasta, kun kuormitus ylittää tietyn absoluuttisen kynnysarvon, joten kovin huonokuntoinen ei siis voi saavuttaa kaikkia liikunnan terveydelle edullisia vaikutuksia. Eri vaikutusten aikaansaamiseen tarvitaan eri määrä liikuntaa, eli annoksen ja vasteen suhde vaihtelee laajoissa rajoissa. Myös vasteiden ilmenemisnopeudessa on suuria eroja. Kun harjoittelematon henkilö aloittaa liikunnan, aiheuttaa fysiologisesti ylikuormittava harjoittelu merkittäviä mukautumisvaikutuksia, ja liikunnan hyötysuhde tässä mielessä on hyvä. Kun runsas liikunta on jo tuottanut suuren harjoitusvaikutuksen, alkaa yksilön ja kuormitetun elimistön osan mukautumispotentiaali olla lähes kokonaan käytetty, eikä liikuntaa lisäämällä saada enää paljonkaan enempää harjoitusvaikutusta. Tällöin on siirrytty vähenevän rajahyödyn alueelle. Urheilijat joutuvat harjoittelemaan tällä alueella. Terveysliikunnassa tulisi löytää se optimialue, jolla hyödyt ovat suuret ja vaarat ja haitat pienet.