Anaboliset aineet, väärinkäyttö ja haittavaikutukset

Sisällysluettelo

1 JOHDANTO
2 ANABOLISET AINEET: 2.1 Testosteroni; 2.2 Anaboliset steroidit; 2.3 Kasvuhormoni; 2.4 Klenbuteroli; 2.5 Muita anabolisesti vaikuttavia aineita
3 ANABOLISTEN AINEIDEN KLIININEN KÄYTTÖ
4 MIHIN PERUSTUVAT ANABOLISTEN AINEIDEN LIHASVOIMAA LISÄÄVÄT VAIKUTUKSET?
5 ANABOLISTEN AINEIDEN VÄÄRINKÄYTTÖ
6 ANABOLISTEN AINEIDEN HAITTAVAIKUTUKSET: 6.1 Kardiovaskulaariset muutokset; 6.2 Maksamuutokset; 6.3 Lipidimuutokset; 6.4 Vaikutukset sukupuliominaisuuksiin ja lisääntymiskykyyn; 6.5 Vaikutukset tuki- ja liikuntaelimistöön; 6.6 Ihomuutokset; 6.7 Psyykkiset muutokset; 6.8 Muut haitat
7 ANABOLISTEN AINEIDEN VÄÄRINKÄYTTÖ KASVUIKÄISILLÄ: 7.1 Väärinkäytön esiintyvyys; 7.2 Väärinkäyttöön altistavia tekijöitä; 7.3 Haittavaikutukset
8 PÄÄTÄNTÖ
LÄHTEET

1 JOHDANTO

Anabolisten aineiden käyttö alkoi kilpaurheilijoiden keskuudessa 1950-luvulla ja se on jatkunut kielloista huolimatta. Nykyään aineiden väärinkäyttö laajenee jatkuvasti (Huhtaniemi 1994). Sen lisäksi, että anabolisten aineiden käyttö on kilpaurheilun eettisten säännösten vastaista, niihin liittyy useita ilmeisiä terveysvaaroja (Huhtaniemi 1994). Käyttäjistä vain pieni osa on huipputason urheilijoita ja voimailijoita. Suurimmat käyttäjäryhmät ovat alemman tason kilpaurheilijat ja voimaharjoittelua kuntourheiluna harrastavat (Taimela ym. 1994).

Huolestuttavimmat tiedot tulevat teininuorison piiristä, missä tärkeä motiivi aineiden käytölle on kauneusihanne: olla iso ja lihaksikas. Yhdysvalloissa jopa 4 - 12 % teini-ikäisistä pojista on anabolisten aineiden käyttäjiä (Bahrke ym. 1998).

Anabolisiksi aineiksi sanotaan sellaisia aineita, jotka elimistössä vaikuttavat kudoksia rakentavasti lisäämällä elimistön proteiinisynteesiä. Tunnetuin anabolinen aine on miessukupuolihormoni testosteroni, jonka kemiallisia johdoksia ovat anaboliset steroidit. Muita anabolisia, väärinkäytettyjä aineita ovat mm. kasvuhormoni ja klenbuteroli (Seppälä ym. 1995).

Tämän kirjallisuuskatsauksen tarkoituksena on tarkastella anabolisten aineiden väärinkäytön vaikutuksia ihmisen elimistössä. Kirjallisuuskatsauksessa käsitellään tavallisimpien anabolisten aineiden vaikutuksia, kliinistä käyttöä sekä väärinkäytön ilmentymistä. Aineiden haittavaikutuksia tarkastellaan elinryhmittäin.

2 ANABOLISET AINEET

2.1 Testosteroni

Tunnetuin anabolisista aineista on elimistön oma miessukuhormoni, testosteroni. Valtaosa siitä erittyy miehellä kiveksistä Leydigin soluista. Osa elimistön testosteronista muodostuu perifeerisesti, lähinnä maksassa lisämunuaisen kuorikerroksen tuottamista androsteenidionista ja dehydroepiandrosteronista. Naisilla ainoa testosteronin lähde ovat lisämunuais- ja munasarjaperäiset androgeenit. Miehen testosteronituotanto on 2,5 - 11 mg vuorokaudessa, mikä on kymmenkertainen naisen testosteronieritykseen verrattuna (Taimela ym. 1994, Klinke ym. 1996).

Testosteronilla on sekä androgeenisiä että anabolisia vaikutuksia. Sen androgeeniset vaikutukset ovat vastuussa miehen sukupuolielinten erilaistumisesta, ne aiheuttavat murrosiässä siittimen, kivespussin ja siemenrakkuloiden kasvua sekä lisäävät karvoitusta. Testosteronin anaboliset vaikutukset kohdistuvat muiden kuin sukupuolielinten toimintaan ja näkyvät mm. lihasmassan kasvuna, rasvakudoksen vähenemisenä, talirauhasten kasvuna, ihon paksuuntumisena, kurkunpään kasvuna (ääni madaltuu), punaisten verisolujen lisääntymisenä sekä puberteetissa pituuskasvupyrähdyksenä ja epifyysilevyjen sulkeutumisena, minkä seurauksena pituuskasvu loppuu (Seppälä ym. 1995). Testosteroni saa aikaan miehellä karvoituksen lisääntymisen, parraskasvun sekä myös kaljuuden varhaisen ilmaantumisen, jos siihen on geneettistä taipumusta (Klinke ym. 1996).

Kuten muutkin androgeeniset steroidit testosteroni sitoutuu plasmassa sukupuolihormoneja sitovaan globuliiniin (SHBg) sekä albumiiniin. Vapaata testosteronia on verenkierrossa ainoastaan 2 % (Taimela ym. 1994).

Testosteroni muuttuu maksassa useiksi kymmeniksi eri aineenvaihduntatuotteiksi. Pieni osa muuttuu estradioliksi. Useissa kohdesoluissa testosteroni muuttuu 5-dihydrotestosteroniksi, joka on testosteronia voimakkaampi androgeeni (Taimela ym. 1994). Androgeenisiä ja anabolisia vaikutuksia ei voida täysin erottaa toisistaan, koska ne välittyvät saman reseptoriproteiinin kautta (Klinke ym. 1996).

2.2 Anaboliset steroidit

Anaboliset steroidit ovat testosteronijohdannaisia. Yksikään anabolinen steroidi ei ole pelkästään anabolinen, sillä hormonien välittämät androgeeniset ja anaboliset vaikutukset välittyvät solutasolla samojen vaikutuskohtien, ns. androgeenireseptorien kautta. Anabolisten steroidien androgeeniset vaikutukset ovat kuitenkin suhteellisesti vähäisemmät kuin testosteronin. Lihaksen sisäisinä ruiskeina annosteltavia anabolisia steroideja ovat mm. nandroloni ja trenboloni. Suun kautta käytettävistä anabolisista steroideista muussa kuin lääketieteellisessä käytössä yleisimmät ovat metandienoni, stanotsololi ja oksandroloni. Ihovoiteina hyvin imeytyviä anabolisia steroideja ovat metandienoni ja dihydrotestosteroni. Lääketieteessä anabolisten steroidien käyttöaiheet ovat samat kuin testosteronin (Seppälä ym. 1995).

2.3 Kasvuhormoni

Kasvuhormoni eli somatotropiini on aivolisäkkeen määrällisesti tärkein hormoni, sillä on monia kasvuun ja aineenvaihduntaan kohdistuvia vaikutuksia. Hormoni suurentaa elimiä ja kiihdyttää luiden pituuskasvua. Kasvuhormonin akuutit vaikutukset muistuttavat monilta osin insuliinia: aminohappojen siirtyminen soluun ja proteiinisynteesi lisääntyvät sekä glukoosin hyväksikäytettävyys paranee. Kroonisiin vaikutuksiin kuuluu lipolyysin ja glukoosin hyväksikäytettävyyden väheneminen. Kyseiset tekijät lisäävät kasvuhormonin diabetogeenistä vaikutusta (Huupponen 1998).

Kasvuhormoni erittyy sysäyksittäin, ja säätelevänä tekijänä ovat väliaivojen pohjasta vapautuvat hormonit. Uni, voimakas fyysinen rasitus, paasto, aminohappojen syöminen, henkiset stressitilat ja veren pieni glukoosipitoisuus lisäävät veren kasvuhormonipitoisuutta. Kasvuhormonin vajaaeritys lapsuudessa aiheuttaa kääpiökasvuisuutta, liikaeritys taas jättikasvua. Pituuskasvua kasvuhormoni lisää vain niin kauan, kuin pitkien luiden epifyysilevyt ovat auki. Näiden sulkeuduttua hormoni kasvattaa vain rustoa, sidekudosta ja sisäelimiä (Seppälä ym. 1995).

2.4 Klenbuteroli

Klenbuteroli on sympatomimeettinen astmalääke, jolla on lihaksia rakentavia, anabolisia vaikutuksia. Se lisää poikkijuovaisten lihasten valkuaispitoisuutta samalla, kun lihasten glykogeeni ja elimistön rasva palavat. Lihassolujen koko siis suurenee niiden määrän säilyessä ennallaan. Erityisesti klenbuteroli suurentaa nopeasti supistuvien lihassyiden suhteellista osuutta poikkipinta-alasta. Toisin kuin useita muita piristeen kaltaisia astmalääkkeitä klenbuterolia voidaan käyttää vain suun kautta otettavina tabletteina (Seppälä ym. 1995).

2.5 Muita anabolisesti vaikuttavia aineita

Haiman tuottama insuliini osallistuu sokeriaineenvaihdunnan vaikutusten lisäksi proteiiniaineenvaihduntaan. Insuliiniruiskeen jälkeen kaikkien aminohappojen pitoisuus plasmassa vähenee, mikä kuvastaa hormonin kykyä stimuloida vapaiden aminohappojen siirtoa solun sisään ja niiden käyttöä proteiinisynteesissä tai energiaksi. Insuliinia käytetään sen otaksuttujen anabolisten vaikutusten vuoksi (Taimela ym. 1994).

Istukkahormonilla eli HCG:llä pyritään elvyttämään anabolisten steroidien käytön aikana tai sen loputtua elimistön omaa testosteronituotantoa. Lisäksi urheilijat ovat pyrkineet pienentämään doping-testissä mitattavaa testosteroni-epitestosteroni-suhdetta istukkahormonilla (Taimela ym. 1994).

Tamoksifeeni on antiestrogeeni, jolla pyritään estämään anabolisten steroidien käytön aikana gynekomastian syntyä sekä stimuloimaan luteinisoivan hormonin eritystä (Taimela ym. 1994).

3 ANABOLISTEN AINEIDEN KLIININEN KÄYTTÖ

Testosteronihoito on aiheellinen, jos miehellä on todettu hypogonadismi. Hypogonadismilla tarkoitetaan miehen kivesten toiminnan häiriötä, joka voi ilmetä spermatogeneesin tai testosteronituotannon häiriönä tai molempina. Testosteronituotannon häiriö voi johtua kivesten sairaudesta tai gonadotropiinien puutteesta. Ohimenevänä ilmiönä hypogonadismi voi liittyä yleissairauksiin, suuriin leikkauksiin tai vammoihin (Sane 1996).

Ohimenevästi ns. joudutushoitoa tarvitaan viivästyneen puberteetin hoidossa, koska suuret somaattiset erot voivat nuorilla aiheuttaa psykologisia seurauksia. Miehen osteoporoosin hoidossa testosteronihoito on perusteltua, mikäli oma androgeenituotanto on puutteellista (Sane 1996).

Anabolisten steroidien anabolisia ominaisuuksia, kykyä lisätä proteiinisynteesiä ja vähentää negatiivista typpitasapainoa käytetään kroonisissa sairauksissa ja katabolisissa tiloissa. Anabolisia steroideja voidaan käyttää mm. stimuloimaan verisolujen, etenkin punasolujen muodostumista aplastisessa anemiassa ja myelofibroosissa. Joskus niillä yritetään hoitaa myös sytostaattihoidon aiheuttamaa anemiaa. Naisilla anabolisia steroideja on käytetty eräiden etäpesäkkeitä lähettäneiden rintasyöpätyyppien palliatiiviseen hoitoon. Anabolisten steroidien laajin käyttö nykyään on kuitenkin väärinkäyttö urheilussa (Iisalo 1994).

Kasvuhormonin kliiniset käyttöaiheet ovat lasten kasvuhormonin täydellinen puutos tai vaikea vajaaeritys, sekä Turnerin syndroomaan liittyvä lyhytkasvuisuus. Kasvuhormonihoidolla voidaan vaikuttaa pituuskasvuun vain, mikäli hoito annetaan ennen pitkien luiden epifyysilevyjen sulkeutumista (Huupponen 1998).

4 MIHIN PERUSTUVAT ANABOLISTEN AINEIDEN LIHASVOIMAA LISÄÄVÄT VAIKUTUKSET?

Anabolisten aineiden oletetut ja osittain täydelliset ergogeeniset vaikutukset voivat syntyä kolmella tavalla:

1) Kyseessä on lumevaikutus.
2) Vaikutus on psyykkinen; steroidit lisäävät urheilijan itseluottamusta, aggressiivisuutta ja henkistä kestokykyä, jolloin hän jaksaa harjoitella tehokkaammin.
3) Vaikutus voi olla todellinen, jolloin pelkkä lääkkeiden nauttiminen tuottaa toivotun lihasvaikutuksen.

Ilmeisesti kaikki kolme tekijää ovat mukana kokonaisvaikutuksessa (Huhtaniemi 1994).

Voimakkaan fyysisen rasituksen yhteydessä aivolisäke-kivesakselin toiminta estyy selvästi, jolloin gonadotropiinin ja testosteronin eritys pienenevät. Tällöin syntyy hypogonadotrooppista hypogonadismia muistuttava tilanne, johon liittyy elimistön aineenvaihduntatilan katabolisuus ja hidastunut harjoituksesta palautuminen. Jos tässä tilanteessa palautetaan elimistön normaali androgeenitasapaino pieniannoksisella korvaushoidolla, saattaa palautuminen nopeutua ja urheilija kykenee aloittamaan uuden harjoituksen nopeammin. Ergogeeninen vaikutus saavutetaan vasta anabolisten aineiden jättiannoksilla, eikä korvausannoksilla saatu lihasvoiman kasvu ole merkitsevä (Huhtaniemi 1994). Voimailijoiden steroidien käytölle onkin luonteenomaista, että lääketieteelliset annossuositukset ylitetään monikymmenkertaisesti (Seppälä ym. 1996).

Anabolisten aineiden ergogeenisista vaikutuksista on esitetty paljon eritasoisia tutkimuksia, joiden tulokset ovat varsin kiistanalaisia: negatiivisia ja positiivisia tutkimustuloksia on kuitenkin yhtä paljon (Johnson 1990, Huhtaniemi 1994). Johdonmukaisia näyttöjä lihasten koon ja vahvuuden kasvusta on urheilijoilla, joilla on ollut intensiivinen voimaharjoittelu ennen anabolisten aineiden käyttöä, ja jotka jatkavat intensiivistä harjoittelua anabolisten aineiden käytön aikana. Samalla urheilijat käyttävät runsasproteiinipitoista ja runsasenergistä ravintoa. Kaksoissokkotutkimuksissa anabolisten aineiden vaikutus lihasten koon ja voiman kasvuun on kuitenkin kyseenalainen. Urheilijoiden kokemuksista on raportoitu sellaista, että he kokevat palautuvansa nopeammin harjoituksesta sekä pystyvät harjoittelemaan määrällisesti enemmän ja intensiivisemmin (Johnson 1990).

Naisilla tilanne on selvempi ja androgeenien lihasvaikutukset ovat heidän osaltaan kiistattomat. Tämä johtuu naisen fysiologisen androgeenialtistuksen vähäisyydestä, jolloin androgeenimäärien suhteellinen vaikutus on selvempi kuin miehellä (Huhtaniemi 1994).

5 ANABOLISTEN AINEIDEN VÄÄRINKÄYTTÖ

Anabolisten aineiden väärinkäyttö alkoi kilpaurheilijoiden keskuudessa 1950-luvulla ja jatkuu kielloista huolimatta. Viime aikoina käyttö on levinnyt myös kilpaurheilua laajemmalle, ennen kaikkea kehonrakentajiin ja jopa urheilua harrastamattomien pariin (Huhtaniemi 1994).

Anabolisia aineita ei-lääketieteellisesti käyttävät henkilöt ovat useimmiten 20-30-vuotiaita miehiä. Tärkein motiivi aineiden käytölle on lihaksikkaan ulkomuodon hankkiminen. Toisaalta anabolisten aineiden käyttö aloitetaan siksi, että voimailuharrastuksen aloittanut ei mielestään pääse riittävän nopeasti tuloksiin. Käytöllä pyritään myös kohottamaan omaa asemaa ryhmän hierarkiassa (Seppälä ym. 1996).

Harrastelijavoimailijoiden aineiden käytön lääketieteelliset annossuositukset ylitetään monikymmenkertaisesti. Annosohjeet ovat yleensä peräisin amerikkalaisten ns. hormonigurujen kirjoittamista oppaista. Kirjoittajat ovat menestyneitä kehonrakentajia, jotka perustavat käsityksensä omiin ja tuttaviensa käyttökokemuksiin lihasmassan kasvattamisesta. Oppaiden kirjoittajat ovat pyrkineet perehtymään lääketieteen oppikirjoihin. Lopputuloksena syntynyt käsitysten ja väärinkäsitysten sekamelska johtaa uskottavantuntuisiin, mutta lääketieteen kannalta paikkansa pitämättömiin teorioihin (Seppälä ym. 1996).

Anabolisten aineiden käyttö kilpaurheilussa eli doping-käyttö on sääntöjen vastaista, ja asia on eettiseltä puoleltaan selvä: urheilija rikkoo sääntöjä, jos hän käyttää kiellettyjä aineita. Sen sijaan kilpaurheilun ulkopuolella tilanne on täysin vailla kontrollia (Huhtaniemi 1994).

Doping tarkoittaa, että urheilijoille annetaan tai he käyttävät aineita, jotka kuuluvat Kansainvälisen olympiakomitean ja Euroopan neuvoston määrittelemiin kiellettyjen aineiden aineryhmiin. Dopingiksi katsotaan myös veritankkaus sekä doping-näytteiden kemiallinen ja fysiologinen manipulointi. Dopingiksi tulkitaan myös pakoilu testistä sekä doping-aineiden käyttöä urheilussa edistävä toiminta, esimerkiksi salakuljetus. Doping-valvonnan piiriin kuuluvat henkilöt, jotka osallistuvat säännöllisesti järjestettyyn urheilutoimintaan. Tällaisiksi henkilöiksi luetaan mm. kilpailulisenssin lunastaneet tai urheiluseuroihin ja lajiliittojen jäsenjärjestöihin kuuluvat henkilöt. Suomessa doping-aineiden käytön valvontaa koordinoi Suomen antidoping-toimikunta, jota ylläpitävät suomalaiset urheilujärjestöt ja -säätiöt opetusministeriön tuella. Urheilijoille suoritetaan doping-testejä harjoituskaudella ja kilpailujen yhteydessä. Harjoituskaudella testataan anabolisesti vaikuttavat aineet sekä mahdollinen näytteen manipulointi. Urheilukilpailujen yhteydessä otetuissa doping-testeissä tutkitaan kaikki tunnetut doping-aineet. Urheilija on aina itse vastuussa lääkkeiden käytöstä. Dopingiin syyllistynyttä tai testauksesta kieltäytynyttä urheilijaa rangaistaan kansainvälisen lajiliiton sääntöjen edellyttämällä tavalla. Myös dopingiin todistettavasti osallistunutta valmentajaa, lääkäriä, urheilujohtajaa tai muuta henkilöä rangaistaan lajiliiton sääntöjen edellyttämällä tavalla (Seppälä ym. 1997).

Kun urheilija tekee päätöksen doping-aineiden käytön aloittamisesta, hänen motiivinsa voivat olla moninaiset. Hän voi etsiä normaaliin valmentautumiseen uutta tehoa. Hän voi haluta huipulle keinolla millä hyvänsä, jolloin hän voi turvautua kiellettyihin aineisiin. Tällöin ratkaisuun vaikuttavat hänen moraalinsa, käsitykset urheilemisen perusteista sekä tukijoukot. Urheilijasta voi tulla aineiden käyttäjä ympäristön paineiden vuoksi. Jos hänen harjoittamassaan lajissa käyttö on yleistä, vaatii hyvää itsetuntoa olla liittymättä käyttäjiin. Myös virheelliset asenteet ja tietämättömyys voivat vaikuttaa siihen, että urheilija sen enempää asiaa ajattelematta alkaa käyttää aineita, joita kokeneemmat urheilijat ovat hänelle suositelleet; ovathan usein saman urheilulajin urheilijat samanhenkisiä (Pänkäläinen 1993).

6 ANABOLISTEN AINEIDEN HAITTAVAIKUTUKSET

6.1 Kardiovaskulaariset muutokset

Anabolisten aineiden sydän- ja verisuonivaikutukset lienevät epidemiologiselta kannalta haittavaikutuksista vakavimmat (Taimela ym. 1994). Anabolisten aineiden käyttöön liittyy sydän- ja verisuonitautien riskitekijöitä: hyperinsulinemia, heikentynyt glukoositoleranssi, lipidiaineenvaihdunnan muutokset, veren hyytymistekijöiden muutokset, kohonnut verenpaine sekä muutokset sydänlihaksessa (Bahrke ym. 1998).

Sydänlihaksessa on andogeenireseptoreita, joten anaboliset steroidit aiheuttavat teoriassa sydänlihashypertrofiaa (Taimela ym. 1994). Anabolisia aineita käyttävillä voimaharjoittelijoilla on todettu sydämen kaikututkimuksessa keskimäärin paksumpi vasen kammio kuin aineita käyttämättömillä voimaharjoittelijoilla (Dickerman ym. 1998). Anabolisten aineiden onkin spekuloitu aiheuttavan käyttäjälleen kardiomyopatiaa (Taimela ym. 1994).

Anabolisten aineiden käyttäjillä on lisääntynyt riski sairastua sydäninfarktiin tai aivohalvaukseen. Kirjallisuudessa onkin raportoitu sydäninfarkti- ja aivohalvaustapauksista nuorilla aineita käyttäneillä voimailijoilla, joilla ei aiempaa sydän- ja verisuonisairauksien riskiä ole ollut (Yesalis ym. 1995, Bahrke ym. 1998).

Anabolisten aineiden käyttöön liittyvä sydämen koon kasvaminen lisännee katekoliamiinien vaikutusta sydämen lisääntyneenä arytmiataipumuksena. Onkin raportoitu tapauksista, joissa nuoria aineita käyttäneitä voimailijoita on kuollut äkillisesti sydämen rytmihäiriön seurauksena (Kennedy ym. 1993).

6.2 Maksamuutokset

Maksavauriot ovat suun kautta otettavien anabolisten steroidien haittavaikutuksia. Erityisesti suun kautta annosteltavat 17 ( -alkyloidut johdannaiset ovat maksalle rasittavia. Maksasoluvaurion seurauksena seerumin maksaentsyymiarvot kasvavat. Tila voi johtaa kolestaasiin ja keltaisuuteen. Maksasokerivaurio voi korjaantua aineiden käytön lopettamisen jälkeen viikkojen tai kuukausien kuluessa, mutta se voi johtaa myös kuolemaan (Taimela ym. 1994).

Suun kautta otettavien anabolisten steroidien vakava sivuvaikutus on peliosis hepatis (Taimela ym. 1994). Peliosis hepatis on muutos, jossa maksakudokseen muodostuu veren täyttämiä onteloja, jotka yleensä ovat oireettomia, mutta rupturoituessaan voivat aiheuttaa vakavia komplikaatioita, mm. kuolemantapauksia (Mäkinen 1993, Bahrke ym. 1998).

Sekä hyvänlaatuiset että pahanlaatuiset kasvaimet ovat toinen vakava maksavaikutus anabolisten steroidien käyttöön liittyen. Useimmiten maksakasvaimen on aiheuttanut pitkäaikainen ja suuriannoksinen steroidien käyttö; kesto on ollut tyypillisesti 6 - 7 vuotta ja annos moninkertainen suositusannokseen nähden (Taimela ym. 1994).

Hyvänlaatuisia maksan kasvainmuutoksia ovat maksasoluhyperplasia sekä maksa-adenooma. Pahanlaatuinen muutos on primaari maksakarsinooma. Maksakasvaimissa on joskus tapahtunut regressiota steroidien käytön lopettamisen jälkeen: veren maksaentyymiarvot ovat tasaantuneet ja maksan toiminta palautunut, myös pahanlaatuisissa maksakasvaimissa. Toisaalta on useita tapauksia, joissa steroidien käyttäjien maksakasvainmuutokset ovat johtaneet kuolemaan (Taimela ym. 1994, Yesalis ym. 1995).

6.3 Lipidimuutokset

Anaboliset steroidit muuttavat seerumin lipidiarvoja terveydelle epäedulliseen, aterogeeniseen suuntaan. Ei-lääketieteellisessä käytössä itse valituin annoksin anaboliset steroidit pienentävät veren HDL-kolesterolipitoisuuden noin puoleen lähtöarvosta ja suurentavat vastaavasti LDL-kolesteroliarvoa noin kolmanneksen. Naisilla HDL-kolesteroliarvo pienentyy hieman vähemmän (Taimela ym. 1994).

Seerumin pieni HDL-kolesterolipitoisuus ja suuri LDL-kolesterolipitoisuus suurentavat sepelvaltimotaudin, sydäninfarktin ja aviohalvauksien vaaraa (Seppälä ym. 1995).

Anabolisten steroidien käyttäjät uskovat yleisesti, että terveellinen, vähärasvainen ravinto suojaisi steroidien aiheuttamilta sydänhaitoilta, mutta näin asia ei kuitenkaan ole. Terveellisen ravinnon avulla saatava LDL-kolesterolipitoisuuden pieneneminen ja HDL-kolesterolipitoisuuden suureneminen korjaa vain osittain anabolisten steroidien aiheuttaman epäedullisen muutoksen (Seppälä ym. 1995).

6.4 Vaikutukset sukupuoliominaisuuksiin ja lisääntymiskykyyn

Anabolis-androgeeniset hormonit vaikuttavat miehellä lisääntymiskykyyn ja sukupuolihormonien toimintaan heikentävästi. Endogeenisen testosteronin ja gonadotropiini-hormonien eritys vähenee. Näiden vaikutuksesta seuraa testisatrofiaa, siittiöiden määrän ja liikkuvuuden vähenemistä, siittiöiden rakenteellisia muutoksia sekä siittiöiden tuotannon pysähtymistä (Yesalis ym. 1995). Steroidien käyttö johtaa infertiliteettiin, joka voi jatkua kuukausia, jopa vuosia, mutta on yleensä ohimenevä (Taimela ym. 1994).

Anabolisiin steroideihin liittyy seksuaalitoimintojen muutoksia. Miehillä tyypillisimmät ongelmat ovat erektiohäiriöt: erektion heikkous sekä priapismi (Moss ym. 1993). Anabolisten steroidien on todettu aiheuttavan myös eturauhaskudoksen kasvua (Jin ym. 1996). Eturauhasen koon suureneminen aiheuttaa virtsaamisongelmia: virtsasuihkun heikkenemistä ja tihentynyttä virtsaamisen tarvetta (Wemyss-Holden ym. 1994).

Gynekomastia on tyypillinen anabolisten steroidien sivuvaikutus. Kudoksissa muodostuu androgeenien aineenvaihduntatuotteina estrogeenejä, jotka stimuloivat rintarauhasen kasvua. Rintarauhasen liikakasvu ei useinkaan korjaannu steroidien käytön lopettamisen jälkeen (Taimela ym. 1994). Hoitona on rintarauhaskudoksen kirurginen poisto, josta on varsin hyviä kosmeettisia tuloksia (Reyes ym. 1995).

Naisilla anabolisten steroidien käyttö lisää runsaasti sukupuoliominaisuuksiin liittyviä sivuvaikutuksia. Tällaisia ovat mm. kuukautiskierron häiriöt, äänen madaltuminen, rintojen pienentyminen, mies-tyyppinen kaljuuntuminen, lisääntynyt seksuaalinen aktiivisuus, akne, vartalokarvoitus, klitoriksen kasvu sekä kohdun kutistuminen (Yesalis ym. 1995). Kohdun kutistuminen ja rintojen pieneneminen ovat yleensä korjaantuvia sivuvaikutuksia käytön lopettamisen jälkeen. Sen sijaan klitoriksen liikakasvu, kaljuuntuminen, äänen madaltuminen ja karvoituksen lisääntyminen ovat pysyviä muutoksia (Huhtaniemi 1994, Taimela ym. 1994.)

6.5 Vaikutukset tuki- ja liikuntaelimistöön

Urheilulääkärien arvion mukaan anabolisten aineiden käyttäjillä vammautumisen riski on suurentunut, vaikka laajamittaisia selvityksiä aiheesta ei olekaan tehty (Taimela ym. 1994).

Useissa tutkimuksissa on todettu anabolisten steroidien aiheuttavan jänteissä degeneratiivisia muutoksia, lihassäie-atrofiaa, lisääntynyttä lihasrepeämäriskiä sekä alttiutta sidekudosvaurioille lihasvoiman ja ruumiin painon lisääntymisen vuoksi (Huhtaniemi 1994, Taimela ym. 1994).

Kasvuhormoni lisää epifyysilevyjen sulkeuduttua vain rustoa, sidekudosta ja sisäelimiä. Kasvuhormonin liian korkea pitoisuus elimistössä aiheuttaa agromegaliaa; kehon ääriosien, kuten nenän, leuan, sormien ja jalkaterien kasvua (Huupponen 1998). Ei kuitenkaan ole tarkkaa tietoa, riittääkö doping-tarkoituksessa annosteltu eksogeeninen kasvuhormoni aiheuttamaan tällaisia muutoksia (Taimela ym. 1994).

6.6 Ihomuutokset

Anabolisten aineiden väärinkäytön ensimmäisiä kliinisiä merkkejä ovat usein iho-oireet. Korkean androgeenipitoisuuden vuoksi talirauhanen muuttuu yliaktiiviseksi ja tuottaa runsaammin talia ja muodostaa komedoja. Anaboliset steroidit voivat aiheuttaa kystisen aknen ja pahentaa ruusufinnejä. Iho ja hiukset rasvoittuvat, ja follikkelit infektoituvat muodostaen furunkuloosia. Lihaksen sisäisesti otettujen aineiden pistospaikan seutuun voi kehittyä strioja, ihon repeytymiä, jotka tavallisesti sijaitsevat hypertrofioituneen lihasmassan kohdalla. Tavallista ovat myös ihon paksuuntuminen ja kaljuuntuminen. Kaljuuntuminen esiintyy yleensä otsan ja keskipäälaen alueella (Kiraly 1993).

Anabolisia aineita käyttävillä naisilla tavallinen sivuvaikutus on miesmäinen karvoitus. Kasvojen karvoittuminen on kosmeettisesti kiusallinen haitta. Myös kasvojen turvotus on anabolisten steroidien käyttöön liittyvä oire, joka johtunee anabolisten steroidien natriumia ja kaliumia retentoivasta vaikutuksesta (Seppälä ym. 1995).

6.7 Psyykkiset muutokset

Anabolisten aineiden vaikutukset mielialaan ja käyttäytymiseen ovat yksilöllisiä. Aivoissa testosteronin ja anabolisten steroidien vaikutuskohdat ovat läheisessä yhteydessä mielialaa, seksuaalisuutta ja aggressiivisuutta sääteleviin aivojen osiin. Niillä on mahdollisesti suoria vaikutuksia keskushermoston eri välittäjäainejärjestelmiin. Vaikutus on sitä ilmeisempi, mitä suuremmat annokset ovat kyseessä (Seppälä ym. 1995).

Anabolisten steroidien käyttäjillä on lisääntynyt taipumus aggressiivisuuteen, vihamielisyyteen ja ärtyvyyteen (Lukas 1996). Anaboliset hormonit voivat alentaa ärsytyskynnystä, jolloin saattaa ilmetä ylikorostuneen voimakas aggressiopurkaus vähäiseenkin ärsykkeeseen. Väkivaltaisuutta on ilmennyt kuitenkin yleisemmin henkilöillä, joilla on jo ennen hormonien käyttöä ollut jonkinasteisia psyykkisiä häiriöitä (Seppälä ym. 1995).

Erään amerikkalaistutkimuksen mukaan anabolisten aineiden väärinkäyttäjien puolisot ja perheenjäsenet joutuvat useammin verbaalisen tai fyysisen väkivallan kohteeksi kuin sellaiset, joiden perheessä ei ole anabolisten aineiden väärinkäyttöä (Choi ym. 1994).

Anabolisten hormonien käyttäjillä on heidän itsensä, perheenjäsenten ja ystävien kuvaamina seuraavanlaisia psyykkisiä ja käyttäytymisen muutoksia: lisääntynyt masentuneisuus, euforia, maanisuus, aggressiivisuus, varuillaan olo, vihamielisyys, levottomuus, ärtyisyys, libidon lasku, vainoharhaisuus sekä psykoottisuus (Bahrke ym. 1998).

Anabolisten hormonien käytön loputtua seuraa vieroitusoireisto, jonka psyykkisiin vaikutuksin kuuluvat mm. masentuneisuus, vähentynyt seksuaalinen halukkuus, unihäiriöt, väsymyksen tunne, ruokahaluttomuus, ärsyyntyvyys, kuumat aallot, hikoilu ja lihaskivut. Osa elimistön steroidihormonipitoisuuden äkillisen pienenemisen aiheuttamista oireista johtuu keskushermoston noradrenergisesta liikatoiminnasta (Seppälä ym. 1995).

Erään amerikkalaistutkimuksen mukaan B-tyypin persoonallisuushäiriöitä omaavien henkilöiden alttius anabolisten aineiden väärinkäyttöön on lisääntynyt. B-tyypin persoonallisuushäiriötyyppejä ovat epäsosiaalinen persoonallisuus, epävakaa persoonallisuus, huomionhakuinen persoonallisuus sekä narsistinen persoonallisuus. Tutkijoiden mukaan tämä on tärkeä tieto kliinikoille, jotka hoitavat hormonien käyttäjiä (Porcerelli ym. 1998).

6.8 Muut haitat

Päänsärky ja unihäiriöt ovat anabolisten steroidien käyttäjien yleisesti kuvaamia sivuvaikutuksia (Seppälä ym. 1995). Anaboliset steroidit vaikuttavat myös immuunijärjestelmään. Käyttäjillä esiintyy lisääntynyttä tappajasoluaktiviteettia ja pieniä immunoglobuliini A-pitoisuuksia. IgA-pitoisuuden pieneneminen voi johtaa vastustuskyvyn heikkenemiseen (Taimela ym. 1994).

Epästeriileillä neuloilla hormoniruiskeita ottavat ovat alttiita erilaisille verikontaktissa leviäville infektioille, kuten immuunikadolle tai maksatulehduksille (Seppälä ym. 1995).

Katukaupasta ostettujen kasvuhormonivalmisteiden käyttäjillä on vaara saada vakava virusinfektio, Creutzfeldt-Jakobin tauti. Tämä voi johtaa keskushermostosairauteen, joka pysyy noin 15 vuotta piilevänä. Tämä aiheuttaa sitten äkkiä nopeasti etenevän dementian, joka johtaa kuolemaan muutamassa kuukaudessa (Seppälä ym. 1995).

7 ANABOLISTEN AINEIDEN VÄÄRINKÄYTTÖ KASVUIKÄISILLÄ

7.1 Väärinkäytön esiintyvyys

Anabolisten aineiden väärinkäytön yleisyydestä ei ole toistaiseksi Suomessa tehty laajoja selvityksiä. Suomalaisten varusmiesten keskuudessa suoritetussa tutkimuksessa on käynyt ilmi, että 6 %:lle varusmiesikäisistä miehistä oli tarjottu joskus anabolisia aineita, ja 1,5 % heistä oli käyttänyt niitä (Seppälä ym. 1995).

Yhdysvalloissa lukiota vastaavan high-school -tason opiskelijapojista 4 - 12 % ja tytöistä 0,5 - 2 % käyttää tai on käyttänyt anabolisia aineita (Bahrke ym. 1998). Peruskoulun yläasteikäisten junior high school -tasolla puolestaan opiskelijapojista 4 - 5 % ja tytöistä 3 - 4 % käyttää tai on käyttänyt anabolisia aineita (Radakovich ym. 1993).

Australiassa high school -ikäisistä opiskelijapojista 3 - 4 % ja tytöistä 1 - 2 % käyttää tai on käyttänyt anabolisia aineita (Handelsman ym. 1997).

Ruotsalaistutkimuksessa lukioikäisistä pojista 2,7 % ja tytöistä 0,4 % oli jossain vaiheessa elämäänsä käyttänyt anabolisia aineita (Kindlundh ym. 1998).

7.2 Väärinkäyttöön altistavia tekijöitä

Yhdysvalloissa nuorten anabolisten aineiden väärinkäyttöön on katsottu olevan riskivaikutuksia seuraavilla tekijöillä: miessukupuoli, alkoholin käyttö, tupakointi, huumeiden käyttö, voimaharjoittelu, koulun sponsoroimat urheilulajit sekä heikko koulumenestys (Middleman ym. 1996).

Urheilulajit, joissa anabolisten aineiden käyttöä tavataan ovat kehonrakennus, voimannosto, yleisurheilu, uinti sekä amerikkalainen jalkapallo. Koulun sponsoroimien urheilulajien harrastaminen ja niissä tavoitteellinen menestyminen lisäävät aineiden väärinkäyttöä (Yesalis ym. 1995).

Anabolisten aineiden käyttö liitetään usein heikkoon itsetuntoon. Nykyisen kauneusihanteen tavoittelu, halu olla iso ja lihaksikas, lisää aineiden väärinkäyttöä (Bahrke ym. 1998).

Australiassa tehdyn tutkimuksen mukaan anabolisten aineiden väärinkäyttöön altistavat koulupinnaus, valvomaton urheilu, miessukupuoli, hyvä taloudellinen tilanne opiskeluaikana sekä heikko sosiaalinen tukiverkosto (Handelsman ym. 1997).

7.3 Haittavaikutukset

Anabolisten aineiden fyysisiä haittavaikutuksia ei kasvuikäisillä ole systemaattisesti tutkittu. Haittavaikutukset ovat pääasiassa samankaltaiset kuin jo kasvuiän ohittaneilla (Bahrke ym. 1998). Ksvuiässä anabolisten steroidien on kuitenkin osoitettu selkeästi aiheuttavan kasvulevyjen sulkeutumisen ja kasvun ennenaikaisen pysähtymisen (Taimela ym. 1994). Lisäksi on dokumentoitu yksittäistapauksina nuorten urheilijoiden sydän- ja keuhkoinfarkteista (Seppälä ym. 1995).

Anabolisten aineiden kasvuikäisille aiheuttamista psyykkisistä ja käyttäytymiseen liittyvistä häiriöistä on useita julkaisuja. Androgeenis-anabolisten hormonien käyttö on merkittävä ongelma nuorten keskuudessa. Nuorilla on todettu seuraavanlaisia riskikäyttäytymisen muotoja em. aineiden käytön yhteydessä: erilaisten huumeiden käyttö, tupakointi, itsetuhokäyttäytyminen, seksuaaliset käytöshäiriöt, aseen kantamista mukanaan sekä tappeluhalukkuus. Tämän lisäksi nuorilla esiintyy psyykkisiä muutoksia, kuten aggressiivisuutta, ärtyneisyyttä, masentuneisuutta, euforiaa, paranoidisuutta, jopa psykoottisia episodeja sekä maanisuutta (Middelman ym. 1996, Dukarm ym. 1996, Bahrke ym. 1998).

8 PÄÄTÄNTÖ

Anabolisten aineiden käytöstä ei ole kilpa- ja kuntourheilijoiden keskuudessa tarkkaa tietoa. Aineita kuitenkin käytetään, useimmiten anabolis-androgeenisiä steroideja. Erona näiden aineiden lääketieteelliseen käyttöön on annostus, joka voimailijoilla saattaa olla 10-100-kertainen. Lisäksi käyttöön liittyy useiden aineiden käyttö sekaisin. Anabolisten aineiden haittavaikutukset ovat tavallisia, jopa kuolemaan johtaneita tapauksia on kuvattu. Nykyisin pahimpina käytön ongelmina pidetään sydän- ja verisuonisairauksien lisääntynyttä riskiä, aggressiokäyttäytymistä sekä mielialahäiriöitä. Lääkärien tulee tuntea aineiden sivuvaikutukset voidakseen hoitaa potilaat asianmukaisesti. Tosiasioihin perustumaton pelottelu käytön vaaroista ja tuomitseva asenne voivat johtaa huonoon tulokseen hoidettaessa ei-lääketieteellisiin tarkoituksiin aineita käyttäviä henkilöitä. Riskien liiallinen korostaminen voi myös vähentää hoitomyönteisyyttä potilailla, jotka tarvitsevat anabolisia aineita lääketieteellisin perustein.

Lähteet

Bahrke MS, Yesalis CE, Brower KJ: Anabolic-androgenic steroid abuse and performance enhancing drugs among adolescents. Child Adolese Psychiatr Clin N Am 7 (4): 821 - 838, 1998

Choi PY, Pope HG Jr: Violence toward women and illicit androgenic-anabolic steroid use. Ann Clin Psychiatry 6 (1): 21 - 25, 1994

Dickerman RD, Schaller F, McConathy WJ: Left ventricular wall thickening does occur in elite power athlets with or without anabolic steroid use. Cardiology 90 (2): 145 - 148, 1998

Dukarm CP, Byrd RS, Auinger P, Weitzman M: Illicit substance use, gender, and the risk of violent behavior among adolescents. Arch Pediatr Adolesc Med 150 (8): 797 - 801, 1996

Handelsman DJ, Gupta L: Prevalence and risk factors for anabolic-androgenic steroid abuse in Australian high school students. Int J Androl 20 (3): 159 - 164, 1997.

Huhtaniemi I: Anabolisten steroidien käyttöön liittyvät terveysvaarat. Duodecim 110: 1020 - 1028, 1994

Huupponen R: Endokriiniseen järjestelmään vaikuttavat lääkeaineet. Kirjassa: Lääketieteellinen farmakologia ja toksikologia, s. 636 - 639, 1998

Iisalo E: Androgeenien oireenmukainen käyttö ja antiandrogeenit. Kirjassa: Kliininen farmakologia, s. 339 - 340, 1994

Jin B, Turner L, Walters WA, Handelsman DJ: The effects of chronic high dose androgen or estrogen treatment on the human prostate. J Clin Endocrinol Metab 81 (12): 4290 - 4295, 1996

Johnson MD: Anabolic steroid use in adolescent athletes. Pediatr Clin North Am 37: 1111 - 1123, 1990

Kennedy MC, Lawrence C: Anabolic steroid abuse and cardiac death. Med J Aust 158 (5): 346 - 348, 1993

Kindlundh AM, Isacson DG, Berglund L, Nyberg F: Doping among high school students in Uppsala, Sweden: A presentation of the attitudes, distribution, side effects, and extent of use. Scand J Soc Med 26 (1): 71 - 74, 1998

Kiraly CL: Effects of exogenous testosterone and anabolic steroids on the sebaceous glands and skin microflora in male power athletes. Kuopion yliopiston julkaisuja D. Lääketiede 15, 1993

Klinge E, Saarikoski S: Gonadotropiinit ja sukupuolihormonit. Kirjassa. Farmakologia ja toksikologia, s. 735 - 752, 1996

Lukas SE: CNS effects and abuse liability of anabolic-androgenic steroids. Annu Rev Pharmacal Toxicol 36: 333 - 357, 1996

Middleman AB, DuRant RH: Anabolic steroid use and associated health risk behaviours. Sports Med 21 (4): 251 - 255, 1996

Mass HB, Panzak GL, Tarter RE: Sexual functioning of male anabolic steroid abusers. Arch Sex Behav 22 (1): 1- 12, 1993

Mäkinen J: Maksa. Kirjassa: Kliininen gastroenterologia, s. 369 - 491, 1993

Porcerelli JH, Sandler BA: Anabolic-androgenic steroid abuse and psychopathology. Psychiatr Clin North Am 21 (4): 829 - 833, 1998

Pänkäläinen S: Suomalainen doping, s. 63 - 73, 1993

Radakovich J, Broderick P, Dickell G: Rate of anabolic-androgenic steroid use among students in junior high school. J am Board Fam Pract 6 (4): 341 - 345, 1993

Reyes RJ, Zicchi S, Hamed H, Chandary MA, Fentiman IS: Surgical correction of gynaecomastia in bodybuilders. Br J Clin Pract 49 (4): 177 - 179, 1995

Sane T: Milloin mies tarvitsee testosteronihoitoa? Käytännön lääkäri 3: 125 - 128, 1996

Seppälä T, Taimela S: Anaboliset aineet ja liikunta. Kirjassa: Liikuntalääketiede, s. 391 - 401, 1995

Seppälä T, Karila T: Suorituskykyyn vaikuttavien aineiden väärinkäyttö. Käytännön lääkäri 3: 129 - 135, 1996

Seppälä T, Valtanen T: Kielletyt ja sallitut lääkeaineet urheilussa, 1997

Taimela S, Seppälä T: Voimaharjoittelussa käytettävien anabolisten aineiden haitat. Suomen lääkärilehti 20 - 21: 2051 - 2061, 1994

Wemyss-Holden SA, Hamdy FC, Hastie KJ: Steroid abuse in athletes, prostatic enlargement and bladder outflow obstruction - is there a relationship? Br J Urol 74 (4): 476 - 478, 1994

Yesalis CE, Bahrke MS: Anabolic-androgenic steroids. Sports Med 19 (5): 326 - 340, 1995

KUOPION YLIOPISTO, lääketieteellinen tiedekunta
Lääketieteen koulutusohjelma
Liikuntalääketiede
Juha-Pekka Keskimäki: Anaboliset aineet, väärinkäyttö ja haittavaikutukset
Syventävien opintojen kirjallinen työ, Huhtikuu 1999